VINCENT

Minä maalaan valoksi hetken.
Valoksi mä taulun teen.
Tuo Auringonkukka - taulu
joka soi kuin harras laulu,
sen annan Luojallen.

Nyt minä saavun luokses
ja Herra auttakoon,
että saisin minä vuokses
nyt vain elää, ja nähdä onnes.
Kaiken taulu kertokoon.

.-.-.- O -.-.-.

Korvissani kuulen tuon herjan:
Naurus kaikuu hiljainen.
Siks korvan mä sulle annan,
minä uhrilahjan kannan
sun helmaas syntiseen.

Nyt minä niityl maalaan
ja korpit lähestyy.
On kuin valo oisi taivaan
mennyt takaisin mieleen mustaan.
Taulun linnut hämärtyy.

Matti Rag Paananen