TINGO MARIA

Punainen on lyhty ikkunan
ja varjos sun tuo hämärässä.
Nyt hymyillen nään sinun kutsuvan
mua lemmenleikkiisi sun.
Olethan hetken mun
Tingo Maria, kaunis Maria.

Kun nyt sinut mä saan
tulen aina rakastamaan,
sinun huultes kaarta himmeää
kun kohta kaikki pois jo häviää.

Vuodet vieri enkä tiedä
miksi minä sain
mieron tietä kulkea
ja unta nähdä vain.
Silloin luulin et laulain
löydän minä sen,
ja onneni maahan pääsen.
Mä sinne saavun pikku purrellain
ja rannas odottavi kaunis armaimpain,
joka viekoitellen vei mun hurmioon.
Vaan tunnen että olen syösty turmioon.

Sairaalaan jo tuska vie
ruumiissain nyt tauti lie.
Täällä minut tutkitaan
vaan synti johtaa kuolemaan.
Oi rakas miksi teit sä sen
ja multa riistit terveyden.
Oi kultain mun
mä luotin sanaas sun.
Nyt katson riutuen eiliseen.

Punainen ol lyhty ikkunan
ja varjos sun tuo hämärässä.
Kun hymyillen näin sinun kutsuvan
mua lemmenleikkiisi sun.
Olithan hetken mun
Tingo Maria, kaunis Maria.

Matti rag Paananen