SALTO MORTALE

Tuli yöstä haave syliini mun,
näki kulman takaa onneni verhotun.
Tuli luokse kurjan elämäni
noituen sen. Ja kohdaten tuskat maan
minä riennän nyt uhmaten rakastamaan
sitä haavetta, vain sitä aavetta.
Syys on musta tuulinen.
Nyt täällä baarissa juon
ja kanssasi luon
mä vihkikaavan viimeisen.

Sade tippuu yöhön kylmään.
Huolet täyttää pään,
ja soivan kuulen sen..!
Sade ropisee ja viekoitellen
soi tuo tango kutsun kuumeisen.
Leipäjonoon käy en konsanaan,
työtön ei loista kunniassaan.
Mä onnea toivoin
vaan unelmia palvoin.

Sillalta mä hyppään ja sinut nään,
oi rakkaimpani suostuthan?
Uskon että pystyn nyt lentämään
kuin kotka uljas taivahan.
Tieni aukeaa, liidän kohti sua
armaani se vihdoinkin nyt luokseni tuo.
Ei tuskia maan
kun kaikki päättyy suudelmaan.

Matti Rag Paananen