PELURI

Lähdenpä meren taakse, onneen niin auvoisaan.
Lähdenpä kauas pois, on kultain se raivoissaan.
Loppuu tää tuska ja köyhyys.
Loppuu tuo kamiinan kylmyys.
Pelurin autuus löytyy, salista vieraan maan,
ja sinne mä jäisin ainiaan.
- Heti lähtisin pois
jos varat sen sois, vaan uskon
nyt pottiin valtaisaan.

Mä istun pelipöydäs,
on ässähai tuo mulla.
Tää käsi vetää nöyräks,
nyt säkää täytyis olla.
- Roopel oli seiska,
Harrylle jo riittää,
Eetul on vain akka
- mun on potti tää!
Nyt kahmin rahat taskuun virnuillen,
ja lähden Jenkkeihin mä laulaen.
On tää, nyt täyttä elämää
ja teidät, mä jätän ilkkuen.

Nyt vossikka minut jo satamaan vie.
Rauennut tuo kaikki vanha lie.
Ja höyrylaivani uus, se odottaa
tuol sumussa kun vartovi mua, ja houkuttaa
astumaan loistonsa hämärään.
Se on Titanic nimeltään.

Matti Rag Paananen