LILI

Lili on kadullaan ja kielo tuoksuu.
Tuo Lili, hän hämärästä luokses saapuu.
Tuo Lili, hän myy sul seuraans,
on hällä syli, lohtuna vaivaas.
Tuol jossain kuulet laivan sumutorvenkin
joka kertoo tarinaa kuin Rasputin.
Yksin olet, tuskas elät sä taas.

Lili, Lili, Lili, Lili
nyt luonas mä oon.
Lili, Lili, Lili, Lili
mä tuun kainaloon.
Lämpöä kun kaipaan
sua mä aina vaivaan,
kun kaadat sä mojovat paukut
ja sängyllä vedämme sikarist sauhut.
- Vaan jo meni yö
tuli arki, tuli työ.
Minä täällä kaivan hautaa suureen kalmistoon.
Minun lapioni vie, jonkun taivaan holvistoon
- kuka lie.

Ja laukaukset,
ne yössä kaikuu,
ja musta kissa naukuu.
- Poissa on nyt Lili.
Kadun kylmän hän meille jätti,
turvaan häipyi iäksi.
Ja taas mä kaivan tääl,
nyt Lilin hautaa, ja aivan kurjal sääl.
Kun sataa, ja haudas seison
nään pinnal lammikon -
tuon tutun virneen lapsuuden.
Hän oli minun äitini kultainen.

Matti Rag Paananen