Mua arkussani lasketaan

Sua lemmin oma kultasein
ja lapsiakin meille tein.
Mut löysin uuden ystävän:
näin ansaan mä jäin.
Vaan ostit pyssyn suurimman
ja ammuit mua sä rintahan,
mä tunsin luodin saapuvan
kuin tähdenlennon kirkkahan.
Nyt sairaalaan mun tieni vie
vai ruumishuoneeseenko lie?
Ei lääkäriä missään näy
ja kello hiljaa seinäl käy.

Nyt kantavat he arkkuain
ja kukkiakin sulta sain,
mä kuljen kohti taivaanrantaa
- yö minut saa.
Mua arkussani lasketaan
maan poveen mustaan kosteaan.
Viel kuulen armaan itkevän,
nyt kuulen itkun häipyvän.
Sul annan anteeks kultasein
ja kadun sitä minkä tein.
Nyt kuulen mullan tippuvan,
jo tunnen ilman loppuvan.